Tutki & Opi > Digimuseo > Ruukin juhla­perinteet > Joulunvietto Fiskarsissa

Joulunvietto Fiskarsissa

Sana joulu on yhteinen kaikille pohjoismaisille kielille. Sitä on käytetty jo pakanalliseen aikaan, keskitalven suuren juhlan tai talvipäivänseisauksen yhteydessä olevan juhlakauden kuvaamiseen. Sana on lainattu suomen kieleen muodossa juhla.

Joulu 1800-luvun tuvassa

Uusmaalaisissa talonpoikaisperheissä oli 1800-luvulla tapana koristaa tupa jouluksi laittamalla lattialle puhtaita olkia ja penkkien alle kuusta tai katajaa. Kattoon, pöydän yläpuolelle saatettiin ripustaa lakana joka koristeltiin esim. värjätyillä höyhenillä ja puolukan oksilla. Olkikoristeet kuten himmelit, tähdet ja pukit olivat myös yleisiä. Pöytä varustettiin valkoisella pellavaliinalla ja katettiin leipäpinoilla ja voilla. Niiden piti olla esillä koskemattomina koko joulupyhän. Pöydällä oli myös kynttilöitä ja useimmiten raamattu ja virsikirja. Jouluaattona syötiin perinteisesti lipeäkalaaohra- tai riisipuuroaleipää ja juustoa, sekä juotiin olutta ja viinaa. Kotitontullekin muistettiin laittaa kulhollinen puuroa, jota hän saattoi maistaa väen ollessa saunassa. Kun kaikki olivat kylläisiä leikittiin oljissa erilaisia joulu-leikkejä, kunnes nukahdettiin lattialle. Joulunvietto jatkui leikin, juhlaruoan ja tanssin merkeissä aina Nuutinpäivään saakka.

Joulupukki – Joulu-ukko – Joulutonttu

Tämän päivän joulunvietossa tuntemamme valkopartainen, punalakkinen joulupukki on monien perinteiden yhteensulautumisen tulos. Hänen esikuvanaan on pyhä S:t Nikolaus, joka pitkään toimi joululahjojen jakajana mantereella. Kun S:t Nikolaus ei enää sopinut yhä protestantti-semmaksi muuttuvan Pohjois-Euroopaan perinteisiin 1500-luvulla, syntyi uusi perinne, jossa  kristuslapsesta, Christleinkind tai kinkenjes tuli joululahjojen jakaja. S:t Nikolauksen perinne jatkui kuitenkin paikoittain kiltimmässä muodossa Weinahtsmann:in ja Santa Claus:in kautta. Pohjolassa esiintyi tapa naamioitua pukiksi, joka juoksenteli pihoilla pelottelemassa ja antamassa joululahjoja. Tämä perinne on oikeastaan saanut alkunsa pukista, pirunolennosta, jota S:t Nikolaus piti kahleissa. Lopuksi joulupukki ja kansanuskon tonttu sekoitettiin keskenään. Tonttu oli yliluonnollinen olento joka oleskeli tuvissa ja talleissa, auttoi askareissa ja toi talolle onnea. Eritiysesti juhla-aikoina kuten jouluna oli tärkeää olla tontulle mieliksi antamalla hänelle iso kulho puuroa.

Joulukuusi katossa

Joulukuusiperinne levisi 1700-luvulla Saksan aatelisista ja porvarillisista piireistä Ruotsin ja Suomen kartanoihin. Aluksi kuusi esiintyi ainoastaan juhlissa ja kulkueissa, usein ulkona. Fiskarsissa kuuset yleistyivät virkamieskodeissa 1800-luvun lopulla. Siihen aikaan kuusta ei itse saanut ottaa Fiskarsin suurista metsistä, vaan se tuotiin yhtiön puolesta. Joulukuusiperinne tuli 1900-luvun  alussa myös työläiskoteihin, mm. opettaja ”Mimmi” Söderwallin ansiosta. Kuusi ripustettiin katosta, joka oli yleinen perinne ahtaasti  asutuissa kodeissa koko ruotsinkielisessä Suomessa. Alunperin kuusi koristettiin ainoastaan kynttilöillä, mutta myöhemmin yleistyivät esim. omenat, piparkakut, paperikaramellit, paperilyhdyt, sydämet, leivotut joulu-ukot sekä kreppi- ja silkkipaperista tai lipuista tehdyt köynnökset. Museon perustajan, Laura Holmströmin, ansiosta, fiskarsilaiset saivat vuonna 1938 yhteisen ulkokuusen, jonka luokse kokoonnuttiin kuuntelemaan joulurukousta.

Työläiskodin joulupöytä

Joulupöydän sisältö vaihteli suuresti työläiskodeissa 1900-luvun alussa. Sen ulkoasuun vaikutti eniten perheen taloudellinen tilanne sekä emännän halu ja taito valmistaa ruokaa. Jos omisti porsaan, se voitiin teurastaa jouluksi ja siitä valmistaa sisäelinruokaa esim. verimakkaraa tai ryynimakkaraa. Kinkku sen sijaan suolattiin tai savustettiin ja syötiin useimmiten myöhemmin. Köyhät kodit saattoivat joskus saada palan kinkkua joululahjaksi virkamiehiltä. Makkaran tai kinkun kera syötiin esim. peruna- ja lanttulaatikkoa, keitettyjä perunoita tai muusia, puolukkasurvosta ja säilöttyä kurkkua. Jouluaattona tai -päivinä syötiin monissa kodeissa kinkun sijaan itse valmistettu lipeäkala valkokastikkeen ja perunan keraOhra- tai riisipuuro kuului tietenkin myös jouluun, samoin makeutettu joululeipä. Hasselpähkinät joita varsinkin Fiskarsista löytyi paljon, olivat köyhempien jouluherkkua.

Herrasväen kahvipöytä ja koristeet

Viime vuosisadan alussa herrasväen kodit koristeltiin ahkerasti sekä kotona tehdyillä että ostetuilla kullankimaltavilla joulukoristeilla. Kuusiin laitettiin kynttilöitäkirjavia hapsullisia karamelleja, pieniä kiiltopaperista tehtyjämakeisilla täytettyä  kasseja, ostettuja joulukuusenmakeisia, kimmeltäviä köynnöksiä, maalattuja lasipalloja, lippuja ym. Jouluna ja muina juhlapyhinä oli myös yleistä koristaa kukkaruukut punaisella tai vihreällä kreppipaperilla. Kahvipöydästä saattoi löytyä herkkuja kuten suklaata, hedelmiä, rusinoita, taateleita ja piparkakkuja. Piparkakkuja on syöty keskiajalta lähtien, aluksi niiden sisältämien mausteiden lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Mausteet auttoivat mm. vatsavaivoihin, koleraan, heikkomielisyyteen ja hammaskipuun. Pippurin uskottiin ehkäisevän myös raskauksia.

Joululahjat varakkaissa kodeissa

Joululahjaperinne tuli 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla suomalaisiin kartanoihin sotaväen ja aatelin tukholmalaiseen seurapiirielämään ylläpitämien yhteyksien kautta. Joululahja oli alun perin pieni, esim. ystävältä varastettu esine, joka palautettiin jouluaattona runon kera. Lahja heitettiin ovesta sisään ja vastaanottajan piti arvata kuka antaja oli. Myöhemmin pukit ja joulu-ukot alkoivat tuoda lahjoja. Vuosisadan vaihteessa oli joululahjaperinne jo kaupallistunut. Suuri osa porvarislasten joululahjoista koostui nimittäin ostetuista leluista. Aikuisille annettiin usein omatekoisia käsitöitä kuten lakkeja, tohveleita, kauluksia ja sormustimia, mutta myös ostettua tavaraa kuten kirjoja, hartialiinoja, hansikkaita tai herkkupaketteja, jotka sisälsivät mm sardiineja, oliiveja ja kapriksia.

Joulupuhteita leivin- ja mankelituvassa

Jouluvalmistelut alkoivat lampaanteurastuksella jo syksyllä. Joulukuussa oli porsaanteurastuksen vuoro. Porsaan kaikki osat otettiin talteen. Liha suolattiin tynnyreihin ja muista osista tehtiin makkaraa häränsarvia käyttäen.

Jouluksi pantiin olutta, käyttäen ohraa, humalaa, hiivaa ja vettä. Ensin ohra kastettiin ja annettiin itää, jonka jälkeen se kuivattiin maltaaksi saunassa. Mallas murskattiin ja sekoitettiin kuumaan veteen. Sen jälkeen mäski siivilöitiin juomasta kaatamalla se paksun olkikerroksen läpi. Nyt juomaan sekoitettiin humalaa ja hiivaa ja annettiin sen seistä saavissa. Hiiva säilytettiin kuivattuna esim. olkikranssissa kerrasta toiseen. Kun olut oli valmista, se kaadettiin suureen oluttynnyriin säilytettäväksi.

Viikkoa ennen joulua oli joululeivonnan aika. Aikaisin aamusta taikinajuuri sekoitettiin ruisjauhoihin isossa taikinakaukalossa, jossa taikina sitten sai nousta. Taikinasta leivottiin pääasiassa reikäleipiä mutta myös limppuja. Pyhiksi kuten jouluksi leivottiin oluen panemisesta saadun hiivan avulla myös vaaleampaa hiivaleipää. Leivinuunin lämmittämiseen saattoi kulua monta tuntia. Kun uuni oli sopivan lämmin, harjattiin hiilet ulos ja leivät laitettiin uuniin leipälapion avulla. Valmiit reikäleivät säilytettiin orsilla katossa.

Joulun valmisteluihin kuului myös pyykkääminen, joka saattoi kestää monta päivää, koska pyykkiä oli kertynyt kesästä saakka. Mankelia käytettiin ahkerasti, koska olihan pellavalakanat, liinat ja pyyhkeet saatava jouluun mennessä sileäksi. Käsimankeleita on käytetty ainakin jo 1500-luvulla. Sen kehittyneempi versio on tosin kivimankeli. Kangas kostutettiin ja kierrettiin kaulimen ympärille, jonka jälkeen kivillä täytetty laatikko vedettiin kahden naisen voimin, edestakaisin.

Lähteet ja kirjallisuus:

Droke. K. Våra julblommor. Veckans krönika. Julnummer. 1908.
Fredlund, Jane. Stora boken om livet förr.1985.
Holmström, Laura. Minnen från Fiskars.1994.
Klevdahl, Nils (Red.). Fiskars i dag och för 300-år sedan. 1949
Koivisto, Kaisa (et. al.). Joulupuu on rakennettu. 2012.
Lönnqvist, Bo. Och nu är det jul.
Paljakka, Anna. Brukets kokbok. 2001.
Savolainen, Irma. Jultraditioner i Finland.
Sipola, Sinikka. Joulu on lukemisen aikaa. Helsingin sanomat. 23.12.2009.
Talve, Ilmar. Suomen kansankulttuuri. 1979.
Vilkuna, Kustaa. Vuotuinen ajantieto.1994.
Winter, Vivan. När ljusen tändes i Fiskars. På minnenas landsväg II. 1991
 

Julkaisemattomat lähteet:

Fiskars-yhtiön historiallinen arkisto, Fiskars

Muistiinpanot:
Käsikirjasto
Forsberg, Anna. Seder och bruk kring jul och nyår. 1943.

Pohjan paikallishistoriallinen arkisto, Fiskars

Muistiinpanot:

Fiskars hembygdsförenings arkiv
Hafb. Temautställningar. O. Traditionella julutställningar.
Gripenberg, Margaretha. Anteckningar om julfirande i Fiskars.

Fiskars hembygdsförenings arkiv
Hafb. Temautställningar. O. Traditionella julutställningar.
Backman, Tyra (et. al.). Barndomsminnen. Julfirandet och årets övriga högtider, vardagen m.m.

Fiskars hembygdsförenings arkiv
Hafb. Temautställningar. O. Traditionella julutställningar.
Fiskars museum
Frågelistsvar, Julfirande på Fiskars

Pojo samling
Winter, Vivan. Julfirande på Fiskars.
Johansson, Anna (Red.) Solbacken i helg och söcken, vardag och fest. 1971
 

Nauhat:

Julfirande i Fiskars
LBA 1. Informant: Eriksson, Erik
LBA 2. Informant: Olsen, Svea

SLS Folkkultursarkivet, Helsingfors

Samling 824
Frågelistsvar, Hur firades julen förr